Venäjä on Ukrainan kriisin aikana puolustanut toimintaansa väitteellä, jonka mukaan Yhdysvallat, länsimaat ja sotilasliitto Nato pettivät antamansa lupauksen, että Nato ei laajenisi Itä-Eurooppaan. Väite ei ole perätön, kirjoittaa kansainvälisen turvallisuuspolitiikan tutkija Joshua R. Itzkowitz Shifrinson artikkelissaan Foreign Affairs -lehdessä.

Itzkowitz Shifrinsonin artikkeli kulkee nimellä Kuinka länsi rikkoi lupauksensa Moskovalle. Artikkelin keskiössä on venäläisten väite siitä, että Yhdysvallat olisi Saksojen yhdistymistä valmisteltaessa vuonna 1990 luvannut Neuvostoliiton johtajille, että Nato ei laajene Itä-Eurooppaan.

Tutkijan mukaan ne skeptikot, jotka epäilevät Venäjän vain käyttävän väitettä tekosyynä aggressioilleen, ovat osin oikeassa: Naton laajentumisen rajoista ei koskaan allekirjoitettu sopimusta.

Mutta myöskään Venäjän johtajat eivät Itzkowitz Shifrinsonin mukaan valehtele asiassa.

– Yhdysvaltain viranomaiset tekivät parhaansa vakuuttaakseen Moskovan siitä, että Nato ei siirtyisi itään. Ja kansainvälisessä politiikassa epämuodollisetkin sitoumukset lasketaan, tutkija kirjoittaa.

– Niin ongelmallista kuin sen käytös onkin, Moskovalla on syytä todeta, että länsi rikkoi lupauksensa.

Itzkowitz Shifrinsonin mukaan myöhemmin julkisiksi tulleet dokumentit todistavat, kuinka George H. W. Bushin hallinto ja Yhdysvaltain liittolaiset alkuvuodesta 1990 vakuuttelivat Neuvostoliitolle, että Itä- ja Länsi-Saksojen yhdistyessä Nato pysyisi silloisilla sijoillaan. Berliinin muurin murruttua kuultiin julkisestikin Länsi-Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscherin vakuutus, ettei Naton itälaajentumista tapahtuisi.

Kun Neuvostoliiton johto julisti Yhdysvaltain johtajien kanssa käymissään epämuodollisissa neuvotteluissa, ettei Nato-alueen laajentuminen itään olisi hyväksyttävää, Yhdysvaltain neuvottelija, ulkoministeri James Baker totesi olevansa samaa mieltä, Itzkowitz Shifrinson kertoo. Dokumenttien mukaan hän antoi tästä myöhemmin vielä ”raudanlujan” vakuutuksen.

Toisaalta on huomattava, että helmikuun 1990 neuvottelut koskivat varsinaisesti vain Saksan tulevaisuutta, eivät laajemmin Itä-Euroopan. Lisäksi Neuvostoliitto ei koskaan virallisesti hyväksynyt Yhdysvaltain pöydälle laittamaa ehdotusta, tutkija kirjoittaa.

– Olisi liioittelu tehdä johtopäätös, jonka mukaan Washington olisi syyllistynyt kaksinaamaisuuteen ja Venäjän viimeaikaiset toimet olisivat oikeutettuja, Itzkowitz Shifrinson kirjoittaa.

–Moskovan reaktio [Naton laajentumiseen] voi olla tuomittava, mutta sen ei pitäisi olla yllättävä.

Tutkijan mielestä kriisiä ratkaistaessa Naton kannattaisikin hillitä läsnäoloaan Itä-Euroopassa, ei lisätä sitä.