Jörgen Palmgren ottaa lomakorvauksen mieluiten vapaana.Kuva: Uusi Suomi / Maija Vehviläinen
Helena Vidgren on pärjännyt jo kymmenen vuotta hyvin ilman erillistä lomarahaa. Kuva: Uusi Suomi / Maija Vehviläinen

Luonnontieteellisen museon tietotekniikkapäällikkö Jörgen Palmgren on juuri palannut lomalta töihin.

Lomaa Palmgrenilla oli komeat kuusi viikkoa. Rusketus ja leveä hymy ovat yhä tallella.

– Olen viimeiset 15 vuotta yrittänyt vaihtaa lomarahat vapaiksi. Yleensä se on onnistunut, Helsingin keskustassa kävellyt Palmgren sanoo.

Nykyinen työnantaja Helsingin yliopisto saa Palmgrenilta kiitosta siitä, että lomarahat on voinut vaihtaa joustavasti vapaiksi.

Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus sanoi tänään Porin Suomi Areenalla, että lomarahoista pitäisi luopua kokonaan yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.

Järventauksen mukaan yritykset maksavat ”tekemättömästä työstä”, sillä lomarahaa maksetaan loma-ajalta, jolloin työntekijä ei ole työnantajan käytettävissä.

Helsingin keskustassa lomapäivää viettänyt Heidi Vulkko on täysin eri mieltä.

Hänen mielestään lomarahat ansaitaan vuoden aikana kertyneinä työpäivinä. Lisäksi niiden saaminen tuntuu yksinkertaisesti hyvältä, vähän niin kuin saisi ylimääräisen kiitoksen tehdystä työstä.

Vulkon mielestä lomaraha on kannustin, josta ei pitäisi luopua.

– Minulla ei ole mitään muita ylimääräisiä kannustimia, ravintola-alalla työskentelevä Vulkko sanoo.

Vulkko seuralaisineen on sitä mieltä, että lomaraha pitää myös työmotivaatiota yllä. Vulkon mukaan lomarahojen poistuminen vaikuttaisi työmotivaation lisäksi lomasuunnitelmiin. Todennäköisesti lomabudjettia pitäisi karsia.

Jörgen Palmgrenilla, joka vaihtaa rahan mieluiten vapaa-aikaan, lomarahojen poistuminen vaikuttaisi sen sijaan ajankäyttöön lomalla.

Palmgren huomauttaa, että lomaraha on vakiintunut osa Suomen palkkajärjestelmää. Sen maksaminen alkoi 1970-luvulla.

– Olen käsittänyt, että se on monelle tärkeä. Se on niin syvällä työelämän rakenteessa, että en näe sen olevan korvausta tekemättömästä työstä, Palmgren sanoo.

Hän kuitenkin myöntää, että myös vakiintuneista korvauksista on välillä hyvä keskustella kriittisesti.

Lomaraha ei ole Suomessa lakisääteinen etu, vaan se perustuu työehtosopimuksiin. Se on kuitenkin vakiintunut useimmille aloille.

Helena Vidgren kertoo olleensa viimeiset kymmenen vuotta töissä ilman lomarahaa. Vidgren työskentelee lehtorina ammattikorkeakoulussa.

Hän pohtii pitkään, mitä mieltä on Suomen yrittäjien ehdotuksesta.

– Kivaahan sen [lomarahan] saaminen oli, mutta en ihan näe, millä perusteella sitä pitäisi maksaa, Vidgren toteaa.

Vidgrenin mukaan hänen kuukausipalkkansa vastaavasti nousi, kun lomarahasta luovuttiin, joten periaatteessa lomallakin rahaa on käytettävissä samalla tavalla kuin ennen. Hän ei oikein osaa kaivata lomarahaa.

Toisaalta palkan päälle maksettava etu tuntuu aina jotenkin paremmalta.

– Se oli tavallaan työnantajalta arvostuksen osoitus tehdystä työstä, Vidgren sanoo.

Lomarahaa eli lomaltapaluurahaa alettiin alunperin maksaa metalliliiton työntekijöille näiden pitkän lakon jälkeen vuonna 1971.

Tarkoituksena oli toisaalta turvata taloudellisesti työntekijöiden lomanvietto, toisaalta varmistaa työntekijöiden paluu työpaikoille. 1970-luvulla ei ollut tavatonta, että työntekijät hakeutuivat loman aikana Ruotsiin töihin.