Yrityksen henkilöauton arvonlisäverokäytäntö poikkeaa pakettiauton verotuskäytännöstä.

Henkilöautoja koskevat vähennysrajoitussäännökset ovat olleet arvonlisäverolaissa koko lain voimassaoloajan, mutta virheitä tehdään edelleen.

Arvonlisäverolain perusperiaate on, että yritys saa vähentää arvonlisäverollista liiketoimintaansa varten tekemiinsä hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot. Vähennysoikeutta on kuitenkin rajoitettu henkilöautojen osalta.

Esimerkiksi tammikuussa 2016 uutisoitiin, että Nokian kaupunki joutuu maksamaan vuosilta 2012–2015 arvonlisäveroa valtiolle noin 55 000 euroa, koska työntekijät ovat käyttäneet yksityisajoihin autoja, joista kaupunki on tehnyt arvolisäverovähennyksen.

Verottajaa kiinnostaa auton rekisteröity käyttötarkoitus

Henkilöautosta ja sen käyttökuluista, kuten polttoaineesta ja huolloista, ei lähtökohtaisesti saa tehdä vähennystä. Rajoitusta on kuitenkin lievennetty niin, että vähennys on mahdollinen myytäväksi tai vuokrattavaksi hankitusta autosta, samoin autokoulukäytössä ja taksiliikenteessä käytettävistä autoista. Auton vuokrakäytön tulee olla ammattimaista vuokraustoimintaa, jotta voidaan katsoa, että auto on hankittu vuokraustarkoitukseen.

– Tätä säännöstä ei voi kiertää niin, että autoa esimerkiksi vuokrattaisiin yrityksen työntekijöille yksityisajoihin silloin tällöin, taloushallinnon asiantuntijayritys Accountorin johtava asiantuntija Jyrki Santala kertoo.

Auton käyttötarkoitus määritellään yksiselitteisesti.

– Verottajaa kiinnostava autojen käyttötarkoitus määräytyy aina rekisteriotteen perusteella, vaikka auton todellinen käyttö olisikin jotain muuta. Jos auto on rekisteröity henkilöautoksi, sovelletaan vähennysrajoitusta. Jos auto on rekisteriotteen mukaan pakettiauto, pätevät tavalliset vähennyssäännökset, Santala sanoo.

Satunnainenkin yksityisajo vie vähennysoikeuden

Jos henkilöauto hankitaan yrityksen käyttöomaisuudeksi muuten kuin myytäväksi tai vuokrattavaksi, on autosta vielä mahdollista saada vähennys, jos sitä käytetään ainoastaan arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Mikäli auton käyttö on pelkästään tuota vähennykseen oikeuttavaa, saadaan vähennys koko auton ostohinnasta ja kaikista käyttökuluista. Jos autoa kuitenkin käytetään vähänkin yksityisajoihin, ei vähennystä saada lainkaan.

– Satunnaisetkin auton luovutukset työntekijän yksityiskäyttöön vievät vähennysoikeuden, sillä verottaja tulkitsee säännöstä hyvin tiukasti. Esimerkiksi työmatkat ovat täysin yksityisajoa. Harvinaisen poikkeuksen tekee kuitenkin esimerkiksi kotona päivystäminen kiireellisiä työtehtäviä varten, Santala huomauttaa.

Verovelvollisen tulee voida todistaa, ettei yrityksen omistuksessa olevaa henkilöautoa ole käytetty muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

– Paras tapa osoittaa, että autoa on käytetty vain liiketoiminnassa, on pitää ajopäiväkirjaa. Ajopäiväkirjaan merkitään ajetut kilometrit, kohteet ja matkan tarkoitus. Nykyteknologia, kuten ajoseurantalaitteet, auttavat raportoinnissa. Tällöin autolla ajavan pitää enää muistaa merkata matkan tarkoitus, Santala muistuttaa.

Muistilista auton arvonlisäverotukseen

Henkilöautosta ja sen käyttökuluista ei lähtökohtaisesti saa tehdä verovähennystä. Auton rekisteröity käyttötarkoitus vaikuttaa verotukseen. Myytäväksi taikka vuokrattavaksi hankituista autoista saa tehdä vähennyksen, samoin autokoulukäytössä ja taksiliikenteessä käytettävistä autoista. Jos henkilöauto hankitaan yrityksen käyttöomaisuudeksi muuhun kuin edellä mainittuun käyttöön ja autoa käytetään ainoastaan yrityksen liiketoiminnassa, on autosta mahdollista saada vähennys. Vähäinenkin yksityisautoilu aiheuttaa tällöin vähennysoikeuden menetyksen. Paras tapa todistaa verottajalle, ettei autoa ole käytetty muuhun kuin vähennyksen oikeuttavaan ajoon, on pitää ajopäiväkirjaa.

Tilaa tästä Autotodayn ilmainen uutiskirje.