Keskiviikko 13.12.2017

Väite: Yliluonnollisille ruumiista irtautumisille selitys

Jaa artikkeli:
Luotu: 
18.2.2011 17:35
  • Kuva: Heidi Kähkönen
    Kuva
    Ruumiista irtaantuminen on sitä, että aivot menevät sekaisin, sanovat tutkijat. Arkistokuva.

Geneven yliopiston tutkijat väittävät kumonneensa myytin ruumiista irtautumisesta, kertoo Daily Telegraph.

Tutkijoiden mukaan ruumiista irtautuminen ei ole paranormaali, yliluonnollinen tai hengellinen kokemus, vaan tilanne, jossa mieli tekee temput ihmiselle.

Ruumiista irtautumisella tarkoitetaan kokemusta, jossa ihminen tuntee ikään kuin irtaantuvansa kehostaan ja näkevänsä itsensä ulkopuolelta. Ruumiista irtautumisen kokemus liittyy toisinaan niin sanottuihin rajakokemuksiin, joita voi sattua ihmisen käydessä lähellä kuolemaa. Yleensä kokemuksia tapahtuu, kun ihminen on esimerkiksi nukutettuna.

Professori Olaf Blanke selvitti tutkimusryhmänsä havaintoka tieteellisen AAAS-seuran konferenssissa Yhdysvaltain Washingtonissa. Blanken mukaan tutkijat havaitsivat, että ruumiista irtautuminen ei ole hengellinen eikä paranormaali kokemus vaan kyse on siitä, että ihmisen aivot menevät ikään kuin hämilleen.

Tutkimuksessa vapaaehtoiset katselivat virtuaalista 3D-avatarta itsestään. Kuva heijastettiin heille 3D-lasien kautta. Kun heidän selkäänsä silitettiin, myös avatarin selkää silitettiin. Tämä sai ihmiset luulemaan, että avatar-hahmo olivat he itse. Toisin sanoen vapaaehtoisten aivot menivät tavallaan sekaisin näkö- ja tuntoaistin yhdistelmän takia ja luulivat katselevansa itseään parin metrin päästä.

Tutkijat selvittivät myös, että kokemuksen aikana vapaaehtoisten aivoista toimivat aktiivisimmin ne osat, jotka vastaavat kosketuksen ja näön yhteistoiminnasta. Jos nämä osat aivoista vahingoittuisivat, se voisi saada aikaan tuntemuksen, että ihminen leijuisi oman kehonsa ulkopuolella, tutkijat sanovat.

Jaa artikkeli:

Kommentit

ollisaarinen

Joku voi kuvitella mielessään vaikka kommunististen ihanneyhteiskunnan mutta liki yliluonnolista on, että joku voi jopa kuvitella elävänsä sellaisessa, ainakin taistolaistuttuni neukuissa käytyään kertoivat liki transkendaalisesta kokemuksesta, kuni olisi Leninin seimessä keinunut.

Mahatma_Gandhi

Olipahan paska selitys. Ehkä kannattaisi tutkia ihmisiä, jotka oikeasti pystyvät irtautua omasta ruumiistaan. Ei niitä montaa ole, mutta tutkimus kannattaisi aloittaa heistä.

On tainnut tutkijoiden aivot mennä hämilleen, kun luulevat pääsevänsä totuuteen 3D-laseilla ja avatareilla.

Kysykää Rauni-Leena Luukanen-Kildeltä miten ruumista pääsee irtautumaan.

Eipä taida valtavirtatiedemiehet kumota koskaan mitään myyttejä, varsinkin kun asenne on alunperin, että kyseessä olisi myytti tai paranormaali ilmiö. Eikä heidän tehtävänsä olekaan rikkoa tai kumota niitä. "Follow the money."

Ruumiistairtautuminen on piiloluonnollista toimintaa, joka muuttuu luonnolliseksi, kun siihen tutustuu henkilökohtaisesti.

Mahatma_Gandhi

Toi Skepsishän on aika naurettava juttu. Onko Skepsiksessä itsessään jäseniä, jotka ovat skeptisiä skeptikkoja itseään kohtaan? Vai joutuuko silloin eroamaan, kun alkaa olla skeptinen omaa tai muiden skeptistä mieltä kohtaan?

Kivoja haasteita. Nyt haastan Skeptiksen skeptikot itse hankkimaan tietoa asiasta ja tuomaan sellaisen tyypin haasteen eteen, joka osoittaa skeptikot vääräksi. Ensiksikin eivät taida uskaltaa olla eri mieltä itsensä kanssa, vaan mieluiten epäilevät vain yhdeltä kantilta. Toiseksi eivät uskalla olla skeptikkojoukkoa kohtaan skeptinen, koska silloin putoaa pohja koko skeptisyydeltä.

Asiahan ei ole niin, että "Seeing is believing", vaan "Believing is seeing". Kuinka kukaan järkevä ihminen, joka osaa poistua ruumiistaan voisi tai haluaisi edes todistaa omaa piiloluonnollista kykyään muille. Jos joku ihminen osaa irtautua ruumiistaan, niin hänen henkinen kapasiteettinsa on jo kaiken tuon rahanvouhoomisen ja todistelun yläpuolella (myös kirjaimellisesti, hehe).

-X-

Ensinäkin uutisen otsikko on huono ja johdatteleva, ja myös itse tutkimus on laadussaan hyvin epäilyttävä. En valitettavasti löytänyt sitä mistään sellaisenaan niin vaikea sanoa käytetäänkö siinä todellisuudessa niin heikkoa terminologiaa kuten esim. "yliluonnollinen", joka on täysin pohjimmiltaan järjetön termi.

Vaikka jokainen mieli on altis kompartmentalisaatiolle, niin joka tapauksessa yleisesti ottaen tiedemiehetkään eivät ajattele tutkimusta tehdessään, että "seeing is believing", saati "believing is seeing". Tämä johtuu siitä, että he tiedostavat vahvasti ihmismielen potentiaalin muodostaa erinäisiä ja hyvin todellisiltakin tuntuvia harhoja ja pinttyneitä ideologioita. Tämän takia vaaditaankin monimetodisia toistokokeita, jotta saamme minkäänlaista varmaa lähellä olevaa tietoa todellisuudesta. Eli subjektiivinen "seeing is believing", tai toisinpäin, ei ole psykologisesta perspektiivistä katsottuna millään tasolla järkevä tapa nähdä maailmaa, vain ihmisille näennäisen ominainen tapa tehdä se. Ja hyvä, että olemme ihmiskunnassa edes pienessä piirissä päässeet siitä irtaantumaan - maailmasta on tullut edes hieman järkevämpi paikka, joskin kaukana vielä ollaan minkäänlaisesta ihanteesta. Todellisuus todellakin on mitä on aivan sama mitä kukaan sanoo - ja sellaisena tiede sitä selvittää.

Ruumiistairtaantumiskokemuksissa ei ole osoitettu omattavan mitään epätavallista tietämisen tasoa, joten ei ole mitenkään tarpeellista olettaa aivojen ja mielen olevan erossa - ei ainakaan olettaa ajatusten ja ruumiin muodostaman kokemusmaailman (todellisuuden) olevan erossa. Ruumiistairtaantumiskokemus on itseasiassa tietyllä tasolla hyvin rinnastettavissa (myös tiedostamattomaankin) valveuni-ilmiöön, sekä unihalvaus-ilmiöön, jonkalainen on jopa itsepsyykkaamalla tai tietyillä huumeilla tai aivostimulaateilla saavutettavissa. Mutta nämä ovat silti selkeästi neuropsykologiaan ja aivokemiaan palautettavissa olevia ilmiöitä. Huomattavin ero on, että ruumiistairtaantumiskokemuksissa nähdyt tapahtumat ovat näennäisesti sidottu havaittuun maailmaan, kun valveunessa ne on sidottu hallusinoituun/uneksittuun maailmaan.

Mikäli aivojen ulkopuolisesta ajatustoiminnasta on jokin hyvä mitattavissa ja falsifioitavissa oleva hypoteesi, kannustan toki lähtemään tekemään kriittistä tieteellistä tutkimusta ja tulla sitten kertomaan tuloksista. Sitä ennen massiivisen neuropsykologisen tutkimusaineiston tukemaa alkuoletusta mielen ajatustoiminnan sitomisesta ruumiiseen ei ole mitään syytä lähteä muuttamaan valtateoriatasolla.

Mahatma_Gandhi

Siis, "Kuka minä olen" on hyvä kysymys, jolla viittaan siihen, että keitä me kaikki atomit universumissa olemme?

Siis tota joo... Jos tiedemiehet sanovat, että jokainen solu ja ja atomi meidän ruumiissamme vaihtuu 7-13 vuoden aikana, mukaanluettuna aivosolut, niin keitä me siis olemme?

Kun ns. kuolemme, niin irtaannummeko ruumiistamme silloin ja siirrymmekö olemisen toiseen olomuotoon? Jos uskoo, että kun kuolee ja silloin ei tapahdu mitään, niin silloin ei todellakaan usko koskaan ruumiistairtautumiseen. Jos taas antaa sen mahdollisuuden, että tässä ulottuvuudessa olevan elämän jälkeen on toisenlaista elämää, niin silloin on mahdollisuus päästä omissa tutkimuksissaan johtopäätökseen,että ruumiistairtautumistakin voi olla. Sen todistaminen ei välttämättä ole ihmisjärjellä mahdollista, koska ihmisjärki on vain ohjelmoitu matriisi, joka reagoi tietyllä tavalla opittuihin asioihin.

Jos joskus pääsee kokeilemaan Ayahuascaa, niin silloin voi kysyä suuremmilta ja älykkäämmiltä hengiltä, että miten se asia nyt oikein on. He kyllä kertovat niille, jotka ovat rohkeita totuuden etsijöitä.

"All matter is merely energy condensed to a slow vibration and we are all one conciousness experiencing itself subjectively. There is no such thing as death, life is only a dream and we are the imagination of ourselves." -Bill Hicks

On vain yksi totuus, joka ei muutu. Kaikki muut "totuudet" ovat vain mielikuvitusta, joka muuttuu aina aikojen saatossa.

On siis ruumis, jossa on aivot, joka kehittää mielen, mutta me emme ole mieli emmekä ruumis, vaan me olemme se kokija kaiken tuon informaation takana. Kun valo tulee silmään, sieltä se siirtyy sähköimpulssein meidän aivojen takaraivoon, joka muokkaa 3D-kuvan, mutta mihin se tieto sitten välittyy? Meneekö se meihin, joka on noin 21grammaa oleva valoenergian tiivistymä, jota ihmisihengenkeksikin sanotaan, riippuu millä kielellä puhutaan. Totuus ei löydy puheesta, eikä sanoista. Totuus löytyy ymmärryksestä, eli tajunnasta.

Sitten on tietysi Kirlianin kuvat. Niillä voi valokuvata silmille näkymätöntä henkeä. Se voisi olla apuväline todistamaan ruumistairtautumista. Tarvitaan vain tosiaan se henkilö, joka siihen pystyy. Minä en vielä siihen pysty. Kerron sitten kun pystyn.

Kiitos.

-X-

Ontologiset kysymykset, kuten "mikä on elämän tarkoitus" tai "kuka minä olen", ovat nähdäkseni pohjimmiltaan turhia ja subjektiivia kysymyksenasetteluja lajilta, jonka selviytymisvaltti evoluutiossa on ollut nouseva abstrakti ajattelu ja uuden keksiminen. Jokainen lajimme jäsen luo omat vastauksensa eikä ole mitään yhtä yksiselitteistä, joka vetoaisi kaikkiin. Ihmiset toimivat omilla logiikoillaan ja rationalisoinneillaan ja opituilla ajatusmalleillaan, vaikkakin ne sattuisivat olemaan kuinka irrotettuja todellisuudesta.

Noin 98% soluista uusiutuu 7 vuoden aikana juu, mutta tästä selitysmallin hyppääminen henkimaailman puolelle on uskonvarainen asia, jota ei tue mitkään todisteet, muuta kuin joidenkin ihmisten subjektiivisesti synnyttämänsä kulttuurisidonnaiset ajatukset ja ilmestykset. Samanlainen hyppy ei ole myöskään perusteltua esimerkiksi Kirlianinkuvien osalta, joihin todennäköisesti on myös olemassa ihan (sähkö)kemiallinen selitys. Uskonloikka on aina uskonloikka; tarpeeton hyppy kun selitys näyttää tuntemattomalta. Uutta tietoa on aina syntynyt kun tämän ajattelun tuolle puolen on päästy ja hyväksytty, että pitää vain keksiä ilmiölle selitys, joka pohjautuu kriittisiin, havaittavissa olevaa maailmaa koskeviin tutkimuksiin.

Psykoaktiiviset huumeet, kuten Ayahuasca ja taikasienet jne., saattavat joillakin toimia tiettyjen uskojärjestelmien vahvistajana, tai synnyttäjänä. Esimerkiksi eräät muinaiset Intiaaniheimot saattoivat hallusinoida, että esikoisen uhraaminen jumalille oli tarpeellista taatakseen naisen loppuelämän runsaamman hedelmällisyyden. Tai vastaavasti, että esimerkiksi eläviä lapsia oli hyvä haudata talon perustusten alle, jotta henget siunaavat rakennuksen ja takaavat tälle pitkän ja hyvän keston. Tällaisista rituaaleista ynnä muista onkin johdettavissa eri puolilta maailmaa erinäisiä nykyäänkin vallitsevia harhauskojärjestelmiä. Joka tapauksessa koska tällaisten huumeiden käyttö synnyttää ihmisissä mielikuvia, jotka on sidottu tämän yksilön kulttuurista lähteneisiin tulkintoihin ja synnyttämiin hallusinaatioihin, ei ole mitään syytä olettaa niiden paljastavan mitään havaittavissa olevan maailman ulkopuolista. Ne synnyttävät vain aivokemiallisia kulttuurisidonnaisia hallusinaatioita. Esimerkiksi mikäli et ole koskaan nähnyt mitään matelijaa, tai kuullutkaan legendaa "lohikäärmeistä", niin sellaisia tuskin näyssäsi ilmaantuu ja niin edelleen. Kieli toki myös rakentaa maailmaa.

Hicks oli kyllä loistoheppu, mutta valitettavasti näemmä tämäkin lainaus on monitulkinnainen. Itse tulkitsen sen poeettiseksi ilmaukseksi universumin ja kaiken sen sisäisen yhteydestä - niin kosmologisessa, atomiopillisessa kuin biologisessakin merkityksessä, joka ei välttämättä sano mitään havaittavan todellisuuden tuonpuoleisesta ontologiasta. Joka tapauksessa Hicks kuitenkin oli "vain" nojatuolifilosofi, joskin mielestäni hyvin fiksu sellainen.

Se mitä me kutsumme tietoisuudeksi, tai "minuksi", on nykyisen tieteellisen tietämykseni varjossa mitä todennäköisimmin vain vahvasti (kasvu)ympäristön muokkaama kokoelma informaatiota, joka on evolutiivisesti muotoutuneen, sähköimpulssein uniikisti toimivan kemiallisen hermostoratasi sekä solujärjestelmäsi lineaarisesti muotoutuva illuusio yksilöstä, tai ehkä pikemminkin muodostunut kokemuksentunne ”minusta”; tämän hermosto- ja solurykelmän muodostaman järjestelmän uniikkiudesta. Aivan samaan tapaan siis kuin kaikilla muilla lajeilla, mutta uniikin aistiyhdistelmän omaavaksi, sekä näennäisen erityislaatuisen tiedostavaksi ja nokkelaksi muotoutuneena.

Mitä "21 grammaa" legendaan tulee, niin se perustuu Duncan MacDougallin 1907 suorittamiin kokeisiin, jossa hän punnitsi hyvin pienellä otannalla (kuusi tuberkuloosiin kuolemassa olevaa ihmistä) heidän painon pari tuntia ennen kuolemaa ja sitten kuoleman jälkeen uudestaan, grammantarkassa vaa'assa. Asetelmassa keskimääräinen menetetty paino oli hänen mukaansa 21 grammaa. Hän toisti kokeen 15:llä koiralla, jotka taasen hänen mukaansa eivät menettäneet painoa kuolemassa. Ja tästä hän teki sitten hyvin olettavan ja uskopohjaisen antroposentrisen, eli ihmiskeskeisen, päätelmän, että ihmisellä on sielu, mutta koirilla ei. Huomattavasti hänen koetuloksiaan ei koskaan voitu todentaa, eikä toistaa. Yleisesti tiedepiireissä tämä viittaa joko väärennettyyn tai huonosti toteutettuun tutkimukseen, mutta ylipäänsä merkityksettömään sellaiseen. Myöhemmin tästä on syntynyt vahvasti elossa oleva urbaani legenda 'sielun painosta', jota vahvisti muun muassa "21 grammaa" -elokuva. Vaikka asia ei varsinaista meriittiä ansaitsisikaan, niin voisin huvittaa esimerkiksi ajatusta siitä, että mikäli tämä koe ylipäätään on tapahtunut suunnilleen kerrotusti, niin tämä keskimääräinen 21 grammaa saattoi selittyä jopa tuberkuloosipotilaan runsaan hikoilun haihtumisena, jollaista esimerkiksi vain kielen ja jalanpohjien kautta nestettä haihduttavilla koirilla ei tapahdu läheskään niin tehokkaasti.

Platon korosti metafysiikassaan ajattelun merkitystä ymmärtämisessä, jopa tuomitsi maailman tutkimisen ja kosmokseen koskemisen, ja tämä on kaikunut länsimaisiin perinteisiin ja ajatteluun vahvasti aina antiikin ajoista, vaikuttaen huomattavasti merkittävien kristillisten vaikuttajienkin ajatuksiin ja välillisesti mm. toisinajattelijoiden vainoihin. Itse kuitenkin painottaisin ja yhdistäisin Platonin ajatuksiin esimerkiksi Joonialaisten luonnontieteilijöiden ja Aristoteleen ajattelua sanomalla, että kumpikin on tärkeä omata selvitettäessä ainoaa merkityksellistä todellisuutta: niin ajatustyö kuin havaittavissa olevan maailman tutkiminen ja ajatusten (uudelleen)muotoilu ilmitulleiden tutkimustulosten mukaan.

Siinä vaiheessa kun oma havainto- ja ajatusmaailma alkaa olla samalla taajuudella kaiken havaittavissa/observoitavissa olevan kanssa, myös edelleen kun alati uutta tietoa ilmenee, voidaan olla suhteellisen varmoja olevamme lähempänä johdonmukaista ja näin ollen rationaalista maailmankuvaa kuin koskaan. Ja samalla huomattavasti myös vapaampia mahdollisista indoktrinaation ja uskojärjestelmien seurauksista ajatusmaailmaan.

Mahatma_Gandhi

Kyllä, kyllä... Voihan se olla myös että koirilla henki painaa paljon vähemmän tai kun keuhkoissa oleva ilma/henki lähtee ja se painaa sen verran kuin se painaa.

Olemme kaikki omien uskomuksiemme orjia. Sitten kun ihminen osaa lakata ajattelemasta, niin silloin se tekee tilaa korkeammalle älykkyydelle. Maapallon ihminen ei todellakaan ole universumin fiksuin olento, vaikka aina se on luullut niin. Jos ihminen ei osaa lakata ajattelemasta, niin kuka on silloin kontrollissa? Kuka tai mikä ylykkyys ohjaa meidän ruumiillisia toimintoja? Sydämen lyönti ja hengitys on helppo selittää autonomisella hermostolla, mutta kuka ohjaa niitä valkosoluja? Ei ainakaan mieli. Onko niillä oma älykkyys, vai ovatko vain sähköimpulssien ohjailtavissa, vai kenties jotain muuta? Entä siittiösolut ja niiden valmistuminen, onko olemassa korkeampi älykkyys, joka toimii syy-seuraus suhteella valmistaen erilaatuista spermaa?

Ihmisen järki/aivot/mieli yrittää aina analysoida erilaisia asioita, mutta lopulliseen päätelmään se ei voi koskaan päästä. Sen pitää aina silloin tällöin vain päättää olevansa nyt oikeassa, kunnes aikaa kuluu ja huomaa sitten olleensa asiassa väärässä.

Kun ensin huomaa sen kaninkolon, niin seuraavaksi on uskaltauduttava mennä siitä sisään. Sitten sieltä paljastuu aivan toinen maailma, jossa on ihan uusia ja uskomattomia asioita. Kysymyshän onkin siitä, kuinka pitkälle uskaltaa sitä kaninkoloa mennä, ennekuin alkaa pelottamaan. Mitä pitemmälle menee, sitä enemmän löytää. Niiden asioiden analysointi on mielelle kiintoisaa, koska mieli elää ajattelusta. Mutta me emme ole meidän mieli, vaan me olemme elämän kokija, joka hakee erilaisia kokemuksia. Jos ei koskaan kuulisi ihmisen puhetta/kieltä/koodia, eikä sitä silloin käyttäisi itse, niin elämän kokeminen olisi aivan eri tasolla, kuin analyyttisen mielen kahlitsemassa todellisuudessa.

Kannattaa katsoa (vain yhden mainitakseni) dokumentti nimeltä "Maybe logic" by Robert Anton Wilson. Meillä on kaikilla oma realiteettitunnelimme.

Vielä yksi asia uskosta. Kun ihmiset uskovat rahatalouteen ja varsinkin fiat-valuutan muodostamaan rahatalouteen, niin silloin fiat-raha pääsee tekemään tuhojaan maapallolla. Heti, kun ihmiset lakkaavat uskomasta siihen, niin se lakkaa olemasta ja silloin voi kehittyä jotain uutta. Sama koskee myös sotia. Kun ihmiset uskoo, että sotimalla saadaan maailmanrauha, niin sitä enemmän meillä on sotia. Kun uskotaan yksilön sisäiseen rauhaan keinona saada maailmaan rauha, niin silloin myös saadaan rauha. Tämä nyt voi liittyä vaikka kvanttifysiikkaan tai kvanttimekaniikkaa tarkoittaen että se mihin kiinnitämme huomiomme ja sitä kautta uskomme, niin sen me tulemme näkemään. Jos näihin asioihin ei usko, niin silloin uskoo johonkin toiseen asiaan. Ehkä omaan mieleensä, oli se sitten mitä tahansa.

Ajattelun evoluutiota me kaipaamme eniten maailmassa. Out of the box into a bigger box and so on and so forth. Tajunnanlaajenemisesta on kysymys.

-X-

Kaikki olemme omien uskomuksien orjia, mutta kuten sanoin niin siitä on mahdollista pyrkiä irtaantumaan selvittämällä todellisuutta sellaisena kuin se on havaittavissa ja olemalla valmis muuttamaan mieltä näitä tutkimuksia vastaavasti. Ihmisten psykologisine heikkouksineen kaikkineen, pyrkien muodostamaan koherentin kuvan alati kasvavasta informaatiovirrasta. En ole evoluutiobiologi tai lääkäri, mutta se mitä tiedän on, että valosolut tuottaa luuydin ja valkosoluja ja niiden vapautettua määrää yms. ohjaa niiden DNA ja yleisemmällä tasolla se psykosomaattinen kokonaisuus jonka ruumiisi muodostaa. Käytännössä siis luonnonlait, jotka on selvitettävissä ja varmasti asiantuntija osaisi tarjota noille kysymyksille tyydyttävän kemiaan ja biologiaan liittyvän vastauksen. Mitä spermaan tulee niin se siirtää sinun DNA:ta eteenpäin, muokkautuen satunnaisten mutaatioiden ja lajivalinnan avulla.

Robert Anton Wilsonilta luin aikoinani, joku kymmenen vuotta sitten, mielenkiinnosta kirjat Prometheus Rising sekä Quantum Psychology. En ole nähnyt kyseistä dokumenttia, mutta en pidä mielekkäänä perehtyä Wilsoniin tuota luettua enempää. Hän esittää mielestäni ihan valideja pointteja ihmismielen heikkoudesta, mutta näkisin, että tietyllä tasolla vain esittää uuteen viitekehykseen tungettuja jo tunnettuja sosiologisia ja psykologisia teorioita, joilla on hänen viitekehyksessään valitettava tendenssi tulla tulkituksi henkimaailmaan tai pseudotieteeseen yhdistettävästi. Joka ei ole loppuviimeksi kauhean produktiivinen tapa perehtyä sellaisiin ajatuksiin, mieluummin lukee esimerkiksi sosiaalipsykologian klassikoita.

Mitä kapitalismin heikkouteen tulee, olen aivan samaa mieltä. Se on vain yksi ihmisen luoma ja sosialisaatiossa iskostettu järjestelmä, joka yleisen harhaisesti mielletään osaksi luonnollista maailmanjärjestystä. Joka tapauksessa tällaiset järjestelmät ovat kuitenkin sidottuja havaittavissa olevaan todellisuuteen. Ja neuropsykologiaan ynnä muuhun neurotieteeseen tukeutuen ei ole mitään syytä olettaa olevan mitään sen tuollapuolen. Toki on terveellistä pyrkiä muuttamaan näitä järjestelmiä tämän maailman ja kulttuurimme ehdoilla, mikäli katsoo sen tarpeelliseksi.

"Ajattelun evoluutiota me kaipaamme eniten maailmassa. Out of the box into a bigger box and so on and so forth."

En voisi olla enempää samaa mieltä tässä. Isojen kuvioiden hahmottaminen kriittisen ajattelun avulla on erittäin tärkeää. :)

Mahatma_Gandhi

Jos pohjaa totuudellisuuden havaittavissa olevaan maailmaan, niin sen rajat todellakin tulevat vastaan hyvin nopeasti. Ihmisen silmä näkee koko valon spektristä vain pikkuriikkisen osan, joten se mitä ihminen ei näe voi silti olla olemassa. Sitten tulee ihmisten tekemät laitteet, joilla voi nähdä enemmän. Niitäkin käytetään vain työkaluna jonkin tarkkailemiseen ja tarkkailu itse tapahtuu synnynnäisillä työkaluilla, eli silmillä. Voiko omiin silmiinsä luottaa?

Koko todellisuus pohjautuu havaitsijaan, koska ilman havaitsijaa ei olisi mitään. Sitten jos lähdetään sille linjalle, että kaikki atomit vain sinkoilevat jonkin mystisen luonnonlain mukaan minne sattuu ja siten muodostaa kaikenlaisia asioita universumiin, niin silloinkin pitää miettiä, että miksi sitä ylipäänsä näitä asioita miettii (hehe). Ja onko niin, että luonnon YKSEYS on kaiken kontrollin kuningas, eikä ihminen todellisuudessa hallitse omia toimiaan? "There is no higher god than the truth."-minä

Tiede tulee löytämään ne samat vastaukset, jotka jo itämaiset filosofiat ja alkuperäiskansat ovat tienneet jo kauan aikaa. "Länsimainen" ihminen pääsee samoihin lopputuloksiin toista reittiä.

"Mielen"kiintoinen seikkahan on sitten eläimet, jotka vaistoavat esim. tsunamin tulon jo kauan ennen ihmistä, vaikka ne eivät näe mitään hyökyaaltoa tulossa. Tähän varmasti löytyy taas joku luonnollinen selitys, koska eihän eläimillä voi olla henkistä kapasiteettia nähdä jotain sellaista, jota ne eivät näe. Ehkä se liittyy elävien olentojen seitsemään valoruumiiseen, joista ihminen näkee sen ensimmäisen omilla silmillään.

Onhan toki olemassa se kolmas silmä, josta voisi sanoa, että sieltä kumpuaa meidän mielikuvitus. Tai se on antenni, joka lähettää ja vastaanottaa signaaleja. Mistä tulee tosiaan jokin alkuperäisidea? Siis ihan alkuperäisidea, eikä nähtyjen ja opittujen informaatioiden uudelleenmuodostama kuva? Se luodaan tyhjästä.

No, en tiedä mitä virkaa tällä kaikella kirjoittamisella ja jauhamisella edes on. Miksi jengi kirjoittaa yhtään mitään? Mistä kumpuaa se halu ja se pakko suoltaa omia MIELIpiteitä muiden kanssa? Mistä kumpuaa se halu löytää jotain totuutta? Muuttuuko totuus, kun sitä tutkii ja löytää, vai muuttuuko vain oma käsitys totuudesta?

Niinkuin Yrjö Kallinen neuvoi meitä esim. "Elämmekö unessa"-haastattelussa pyrkimään totuudellisuuteen, on se hyvä lähtökohta asiassa kuin asiassa.

Jos haluaa tutustua todella out of the freaking box- juttuihin, niin kannattaa katsoa ihan mikä tahansa Project Camelot-haastattelu, tai vaihtoehtoisesti katsoa ne kaikki. Informaatiota vain, jonka sulattaminen voi kestää jonkun aikaa.

Peace.

-X-

Mikäli pohjaa kyseenalaistamatta todellisuusnäkemyksensä edes joltain osin havainnon ulkopuoliseen, pohjaa sen tällöin siltä osin mitä todennäköisimmin vain oman sisäisen mielensä subjektiiviseen tuotokseen - jossa ei ole pohjimmiltaan mitään järkeä. Ja huomattavasti tiede ei pohjaa todellisuusnäkemystään vain tietyllä hetkellä havaittavissa olevaan, vaan myös avaa lisää todellisuutta uusilla teorioilla todellisuudesta ja ilmiöistä, jotka taasen tulee aina varmistaa (toisto)kokeilla, jotta voidaan olla millään tasolla varmoja niiden olemassaolosta. Ja näin tietomme karttuu, ja näin on tietoa kartutettu jo jonkin aikaa ja mitään rajaa ei ole todellakaan näkyvissä... Hypoteesi -> koeasetelma -> tulokset -> teorioiden muokkaus -> hypoteesi ja niin edelleen ja niin edelleen.

Omiin silmiin ei voi 100% luottaa, tai ei ainakaan aivojen tulkintaan nähdystä aallonpituuden ilmentymästä. Siksi tiede on hyvä kollektiivinen keino selvittää todellisuutta mahdollisimman tarkasti - se on jopa ainoa olemassa oleva sellainen. Valitettavasti paljon on myös liikkeellä pseudotiedettä.

Nähdäkseni sinä tunnut luottavan harvinaisen paljon omiin uskomuksiisi, ja niiden perusteella valikoituihin lähteisiin, jotka ovat kuitenkin nimenomaan vain uskomuksia niin kauan kunnes toisin todistetaan. Aivan samaan tapaan kuin lentävä spagettihirviö tai vaaleanpunainen näkymätön yksisarvinen ynnä muut mielikuvituksen tuotteet. Uskonloikka henkimaailman puolelle, mikäli et luota havaintovälineisiin tai mikäli et ymmärrä miten niin sanottu "free energy" toteutetaan, ei ole mitään muuta kuin uskonloikka, joka ei kerro mitään itse ilmiöstä - vain olettaa, ilman mitään varteenotettavia perusteita.

Luonnonlait eivät ole mystisiä, vaikka sattuisivatkin sinusta sellaisilta tuntumaan. Ne ovat yksinkertaisesti vain nimitys asioille jotka määräävät sen miten universumi toimii. Ei sen enempää eikä vähempää. Ja ne eivät taivu kenenkään yksittäisen maaplaneetalla asustavan ihmisen toiveisiin niiden toimimisesta, vaan ovat vain ja ainoastaan sellaisia kuin ne ovat - ikään kuin vain odottamassa, että joku selittää ja selvittää niitä auki. Ja tätä varten on kollektiivisesti toimiva ja alati itseään korjaava työkalu: tiede. Ja tosiaan tämä luonnonlakien muodostama todellisuus mitä todennäköisimmin on, vaikka sinä kuolisit. Tai vaikka ihmiskunta kuolisi. Se ei ole kenenkään olion yksittäiseen tajuntaan sidottu, vaan vain yleisesti itse universumiin ja sen sisältämiin lainalaisuuksiin - tai ehkä korkeintaan poeettisesti ilmaistuna kaikkien olioiden tajuntaan kollektiivisesti. Mutta aikojen alussa kun mitään tietoisuutta ei vielä ollut muodostunut, kun miljardit galaksit ja niiden sisältämät miljardit ja miljardit tähdet ja näiden ympärillä pyörivät planeetat vasta syntyivät, niin kyllä myös silloin aivan samat luonnonlait ovat jyllänneet niissä massiivisissa voimissa, jotka sitten myöhemmin näennäisen väistämättä loivat tietoisuuden omaavat oliotkin. Ja näistä olioista siis vain yksi pieni esimerkki on maaplaneetalla asustava ihmislaji, joka miettii lajille ominaisesti, joskin hyvin merkityksettömästi, omaa ontologiaansa.

Tiede ei etsi ontologisille kysymyksille vastausta, se pyrkii vain selvittämään todellisuutta sellaisena kuin se on havaittavissa. Ja aina kun mennään havaintomaailman tuolle puolen, astutaan spekulaation maailmaan. Hypoteesi, jota ei ole todennettu, ja joka ei ole edes sidottu todellisuuteen, on yhtä tyhjän kanssa. Se, että joku sanoo, että jumala määrää ihmisen elämänliikkeet on aivan sama kuin joku sanoo, että henget ovat havaintojen tuolla puolen on aivan sama kuin joku sanoo, että violetit liskoklovnit ovat havaintomme tuolla puolen mutta elämällemme merkittäviä. Kaikki esimerkit kuvaavat kaiken todennäköisyyden mukaan vain yksittäisten ihmisten kognitiivisesti synnyttämiä harhauskomuksia ja -kertomuksia, jotka ovat kaikkea systemaattista, maailmaa jo todella paljon avannutta, tutkimustyötä vastaan. Niin kauan kun puhutaan "havaintojen tuonpuoleisesta", puhutaan vain ja ainoastaan subjektiivisesti ja kulttuurisidonnaisesti syntyneestä mielikuvitusmaailmasta - ja huomattavasti jossain tapauksissa huumeiden avulla saavutetusta sellaisesta.

Ihmisillä on tietynlainen aistimaailma. Muilla eläimillä on toisenlainen. Esimerkiksi ihmisillä on kaikki aistit hyvin tasapaksuja, joskin näköaisti on nykyisessä, vahvasti visuaalisessa kulttuurissamme muotoutunut monelle ihmiselle mielletysti meidän primääriseksi aistiksi. Kun taas esimerkiksi koirilla hajuaisti on selkeästi primäärinen ja ihmisiinkin ylivertainen aisti, tai lepakoilla kaikuluotaus ja näkö toimivat vahvasti yhdessä, tai mehiläisillä on erilailla ja eri aallonpituuksilla näkevät silmät kuin muilla eläimillä ja niin edelleen. Eri eläimillä on siis eri aistivahvuuksia ja –yhdistelmiä, ja joillakin jopa hyvin uniikkeja sellaisia. Näiden muiden eläinten kokemusmaailmat, näiden aistiensa kautta, ovat ihmiselle verrattain vain mielikuvituksenvaraisia, joskin välillisesti havainnoitavia ja mitattavia. Joidenkin eläinten paniikinomaiseen käytökseen katastrofitilanteissa liittyen, ensinäkin jotkut eläimet saattavat aistia esimerkiksi sähkömagneettikentän muutoksia tai jotain muuta samankaltaista. Huomattavasti kuitenkin mielikuva, että "eläimet aistivat etukäteen" on mahdollisesti myös vain ihmismielen keksimä legenda. Tällaisessa paniikkitilanteessa kun ihmismieli on virittäytynyt todella äärimmilleen, jälkikäteen muistamme esimerkiksi kun koiramme sattui olemaan vilkkaalla päällä ennen maanjäristystä. Mikäli tällainen muistikuva on, ihminen on altis yhdistämään, että A -> B, vaikka todellisuudessa koira vain sattui olemaan innokas jostain aivan muusta syystä sillä hetkellä. Mutta kun ihminen läpikäy tällaisen prosessin ja yhdistää A:n ja B:n väärin, ja kertoo tätä ymmärrettävästi eteenpäin, niin silloin legendoja syntyy. Tällaiset erityislaatuisilta tuntuneet poikkeukset muistetaan, mutta muiden (hössöttämättömien) lemmikinomistajien rauhalliset lemmikit unohdetaan.

"Alkuperäisidea" tulee luonnosta. Eli siis siitä, mikä on ihmislajia aina ympäröinyt, ja sitten lajikehityksen ja historian saatossa siitä on monen pykälän kautta muodostunut erinäisiä keksintöjä ja ajatuksia ja ideoita ja niin edelleen... Jotka ovat edelleen muotoutuneet itsessään, sosiaalisessa ympäristössä ja lajimaailmassa ja nousseiden tarpeiden kautta, kunnes lopulta on syntynyt muun muassa Internet.

En tiedä sinun kirjoitushaluista, mutta itse saan inspiraation siitä, että kirjoittaessa jalostan myös omia ajatuksiani, josta on hyötyä esimerkiksi kirjaa kirjoittaessa ja tutkimustyötä tehdessä. Kaiken kaikkiaan alleviivaavaa on uuden oppiminen. Tämä on ihmislajille hyvinkin luontainen ominaisuus, joskin usein myös kasvuympäristön tai -järjestelmän tukahduttama. Yleisesti tämä ihmislapsille ominainen ja luontainen mielenkiinto maailmaa kohtaan on muotoutunut meihin evoluutiossa, jossa selviytymisvalttimme on ollut ryhmätoiminnallisuus ja kekseliäisyys, joka on vaatinut mielettömienkin kysymysten lähes pakonomaista esittämistä.

Todellisuus on todellakin hyvä pyrkimys ja tiede on ainoa keino siihen. Mutta sitten kun puhutaan havaintomaailman ulkopuolisesta, niin ollaan niin kaukana todellisuudesta kuin vain voi olla - silloin ollaan vain oman mielen harhaisten oikkujen armoilla.

Mahatma_Gandhi

Kun alkaa tiedemieheksi, niin on uskaltauduttava etsiä jotain mitä ei ennen ole etsitty tai löydetty. Sitten kun jotain löytää ja esittää sen muille, niin muut etsivät sen saman asian ja löytävät sen tai eivät. Kun tarpeeksi tiedemiehiä on löytänyt saman asian, niin se voidaan sitten tulkita kollektiivisesti oikeaksi havainnoksi ja esittää se kaikille muille ihmisille totuutena. Muut sitten uskovat tiedemiehiä tai eivät usko. Ne jotka eivät usko tiedemiehiä saattavat etsiä lisää kunnes löytävät uuden jutun ja silloin esittävät sen muille tiedemiehille ja sama prosessi jatkuu.

Eli sitten kun kaikki ihmiset omien havaintojensa perusteella ryhtyvät tiedemiehiksi, niin tuleeko siitä sitten yhtään mitään kollektiivista vastausta, eipä taida. Mutta jokaisen ihmisen olisikin hyvä itse nähdä se mitä tiedemiehet ovat nähneet. Muuten sekin on vain uskonto joillekin. Subjektiivinen havainto on ensimmäinen ja tärkein askel ihmisen oman tietoisuuden kehittämiseen. Jos vain kuuntelee ja lukee tiedemiesten juttuja ja yrittää omalla järjellä järkeillä niitä, niin se on sitten vain sitä järkeilyä.

Ihmisen aivot ja järki eivät mitenkään pysty käsittelemään kaikkea tietoa yhtäaikaa, mutta yksilön omat mielen-tuottamat-piteet siirtyvät kollektiiviseen tajuntaan, jota ei voikaan sitten nähdä. Sen voi vain kokea.

Mitä enemmän olen saanut tietoa/informaatiota elämäni aikana, niin sitä enemmän olen havainnut, että minä en todellakaan tiedä mitään. Olenkin siirtymässä enemmän kokemusperäiseen elämiseen, ennemmin kuin yrittäisin järjen avulla selvittää jotain.

Kun tiedostan oman tietämättömyyteni, en todellakaan voi olettaa, että joku muu ihminen tietäisi mitään asiaa varmuudella. On vain mielipiteitä, jotka pohjautuvat omiin havaintoihin. Zillä zibuli.

Kun historiaa katsoo taaksepäin ensin, niin huomaa kaikkien silloisten tiedemiesten ja vallalla olevan tieteen aina väistyneen uuden edelle. Sitten kun katsoo "tulevaisuuteen"(jota ei ole olemassakaan), niin huomaa saman tapahtuvan uudestaan ja uudestaan.

Oman näkemykseni mukaan jokaisella on oma polkunsa kuljettavana tässä ikuisessa nykyhetkessä ja kehityttävä henkisesti kokemaan erilaisia asioita, kunnes voi nostaa kädet ylös ja sanoa, että luovutan, en jaksa enää. Silloin siirtyy tajunnan seuraavalle tasolle.

Jos oma tarkoitus on etsiä totuutta pseudotieteestä, jota on kaikki tiede loppujen lopuksi, niin sekin polku on kuljettava, kunnes pääsee umpikujaan ja vaihtaa suuntaa ja polkua.

Luonnonlaki tosiaan on vain nimitys asioille, jotka määräävät miten universumi toimii. Jotkut kutsuvat sitä Jumalaksi, jotkut ykseydeksi ja synonyymejä riittää ja monella eri kielellä. Tuntemattomat ovat universumin lait. Niitä voi toki selvittää, mutta vain silloin kun on palava into siihen, koska silloin yksilö selvittää sitä loppujen lopuksi itselleen, ei muille.

Huomaan kirjoituksestasi, että olet tiedostava ihminen ja olen kanssasi samaa mieltä jokaisessa asiassa. Sehän nyt ei tietenkään auta ketään, jos on samaa mieltä. "I have never in my life learned anything from any man who agreed with me." -Dudley Field Malone

Ennemmin kuin yrittää löytää oikeita vastauksia, pitäisi löytää oikeita kysymyksiä. Oikeita vastauksia on pilvin pimein, mutta oikeata kysymystä on vain yksi. Kumpi on todellisempaa, vastaus vai kysymys? Suuren tai syvän totuuden vastakohta on aina toinen suuri/syvä totuus. Pienen totuuden vastakohta on epätosi.

Tästä voisi jauhaa loputtomiin, eikä selvyyttä tulisi. Sitten vasta, kun lopettaa puheen ja kuuntelee hiljaisuutta ja luontoa, voi kokea jotain mitä tiede ei voi koskaan kokea tai välittää muille ihmisille. Tyydytystä toki saa ajattelusta, koska siitä se mieli elää, mutta me emme ole se mieli, vaan jotain suurempaa. Mieli on vain työkalu, johon todella moni on samaistunut, eikä erota enää itseään siitä työkalusta. Kun mielen hiljentää-mikä aluksi tuntuu mahdottomalta-voi kokea jotain tunnetasolla, mitä ei ole koskaan ennen kokenut. Tiede/analyyttinen mieli ei pysty koskaan selvittämään/kokemaan noita tunnetiloja ja/tai välittämään niitä ihmiselle, joka kokee kaiken kuitenkin subjektiivisesti.

No, joo. Jos löytyy oikeita kysymyksiä, olen valmis kuuntelemaan.
Ugh. Olen puhunut.

-X-

Kun poraudutaan hieman syvemmälle, niin voidaan ajatella, että ihmiset eivät pohjimmiltaan (pelkästään) omien havaintojensa perusteella tee mitään vähänkään monimutkaisempaa, kuten ala tiedemiehiksi. Kaikki tällaiset motiivit ja toimintamallit saadaan sosiaalisessa toiminnassa, joka on muiden elävien ihmisten ja olentojen havaintojen kautta muotoutunut maailma ja esikuva itse toimijalle. Esimerkiksi mikäli ryhdyt tiedemieheksi, olet kasvanut tietynlaisessa ympäristössä ja kokenut tietynlaiset asiat. Tai mikäli olet nihilisti, niin olet jälleen kokenut tietynlaiset asiat ja niin edelleen.

Kukaan ei voi täysin nähdä konkreettisesti kaikkea sitä mitä tiede on aikaansaanut, muuta kuin ehkä jollain tasolla tämän hetken tilassa, oman erikoisalueensa sisällä. Mutta mikäli halutaan monitieteellistyä, avainsanat ovat tiedonhaku ja lähdekriittisyys - jonka muun muassa nykyteknologia on ennennäkemättömän käteväksi mahdollistanut. Nyrkkisääntönä mitään ei tule uskoa ilman laajamittaista aineistoa, joka tukeutuu jo laajasti testattuun. Tällaisella toiminnalla ja kriittisyydellä on mahdollista muodostaa hyvinkin laaja-alainen ja monitieteellinen ymmärrys maailmasta.

Näkisin, että tiede on nimenomaan kokemusperäistä elämistä, joskin kollektiivisesti. Huomattavasti siis sellaista, joka pyrkii ulos yksilönsisäisestä lokaalista subjektiivisuudesta - joka hallitsee aina laajemman kollektiivisuuden ulkopuolella.

Kun tiedostaa tietämättömyyden, ei voi tosiaan olettaa, että kukaan tietäisi mitään varmuudella. Onkin hyvin luontevaa tällöin käyttää kielimuotoja, kuten "todennäköisesti" tai "tutkimukset viittaavat tähän" ja niin edelleen. Toisaalta tällainen tietämättömyydenkin idea on vain ihmismielen keksintö, jolloin olemme vain taipuvaisia epäilemään itseämme silloinkin kun totuus todella on tiedossamme. Tällöin tieteelliset todisteet ovatkin avainasemassa, edes jollain tasolla erottamassa jyvät akanoista. Tietämättömyyden tunnekin on vain subjektiivinen kokemus, joka ei aina pidä paikkaansa. Ja tiede siis on keino pyrkiä irtaantumaan tästäkin subjektiivisuudesta, joskin tieteen sisälle rakennettuun ajatusmaailmaan ja kielenkäyttöön on hyvin terveellisesti iskostettu vahvasti kriittisyys ja itsekriittisyys.

Tarkoitus, joka viittaa taas subjektiiviseen ontologiaan, on myös ihmismielen muodostama projektio, joka on vain sitä. Se ei ole mitään havaittavissa olevaa, muuta kuin subjektiivisesti. Mutta toki jokaisen on kuljettava se reitti, jota on kulkemassa, kenties sitten jossain vaiheessa löytäen uudenlaisen polun, tai avartaen jo olemassaolevaa - tai miten vain asian haluaakaan ilmaista.

Mutta siis kaikki tiede ei todellakaan ole pseudotiedettä. Pseudotiede on nimitys instituutioille ja uskojärjestelmille, jotka vain esittävät käyttävänsä väitteissään tieteellisen tutkimuksen keinoja. Jotain yleispäteviä pseudotieteen tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi subjektiivisuus, (alan sisäinen) kritiikittömyys, staattisuus ja väitteiden testauskyvyttömyys. Tiede taasen on objektiivisuuteen pyrkivää, kriittistä, testattavaa ja itsekorjaavaa.

Tuo vastaus/kysymys -jaottelu on jälleen ontologiaa koskeva kysymys ja mielestäni pohjimmiltaan hyvin subjektiivinen ja merkityksetön. Ja totuus on aina totuus. Se on asia, jota ei ole todellisuudessa monia, mutta ihmisten subjektiivisuudesta johtuen mielikuvituksessa kuitenkin on mielletysti monenlaisia sellaisia. Joillakin se mielikuva jostain totuudesta vain on väärä ja joillakin oikea.

Mutta juu, puhua tästä voisi vaikka kuinka kauan. Joka tapauksessa jokaisen polku on se mikä on, ja aina vasta tapahtumien jälkikäteen selvemmin hahmotettavissa. :)

Mahatma_Gandhi

Katsottuani Zeitgeist Moving Forwardin nyt toisen kerran ja kuunnellessani Jacque Frescoa välähti mieleeni, että kaikkien tiedemiesten mukaanlukien itseoppineiden tiedemiesten, filosofien ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten pitäisi laittaa kaikki energiansa siihen, kuinka saamme jokaiselle maapallon asukkaalle perustarpeet. Eli luomuruoka, luomuvesi ja jonkinlainen suoja(vaatteet, asunto yms.) olisivat niitä perustarpeita, joita jokainen tarvitsee elääkseen kunnon elämää. Herra Fresco muistutti taas mitä on oikea tiede ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Itsekin olet herra -X- kyllä siitä muistuttanut, ei siinä mitään.

Eli kaikki tällaiset ruumiistairtautumiseen keskittyvät tiedemiehet hukkaavat energiaansa toisarvoisiin asioihin (ja minä niiden kommentoimiseen). Olisi hienoa jos riittävästi tiedemiehiä perustaisi oman kanavan, jossa käytäisiin kaikki mahdollisuudet läpi maapallon ja maan ihmisten jatkuvuuden mahdollistamiseksi. Valtaoja ja hänen kaltaiset viisaat ihmiset voisivat alkaa keskittyä samoihin asioihin, kuin Fresco ja hänen kaltaisensa ihmiset. Ihmisten katseet jos saisi käännettyä hieman pois uutisten propagandamasinoinnilta-jossa tärkeintä on Nokian ja Suomen talous-kohti kaikkien maapallon ihmisten hyvinvointia, puhumattakaan maapallosta itsestään ja eläimistä, kasveista, kivistä ja vedestä.

Esim. se magneettimoottori on aika mielenkiintoinen juttu. Tässä vielä ne kaksi linkkiä. 1.: http://www.youtube.com/watch?v=Q0DRY7VsL-8
2.: http://www.youtube.com/watch?v=epLOEaoPMFU

Odotan vielä vastausta tähän kommenttiin ja sitten alkaa riittää. Oma aivokapasiteettini ei riitä tähän kaikkeen pohdintaan enää. Pitää keskittyä ilmaiseen energiaan. Jiihaa!

Mahatma_Gandhi

Kieltäytyisin sädehoidosta, koska syömällä aprikoosin siemeniä voi parantua syövästä ja jopa ehkäistä sitä. Siinä oleva B-17 vitamiini tunkeutuu syöpäsoluun ja irrottaa molekyylirakenteessa olevan syanidin, joka parantaa solun taas terveeks tuoreeks.

B-17 vitamiini tunnetaan myös nimellä Amygdalin tai laetrile. Sitä on myös omenan siemenissä. Liikaa ei pidä terveen ihmisen niitäkään syödä.

Tässä on G.Edward Griffinin loistava luento aiheesta "The Science and Politics of Cancer (2005)": http://www.youtube.com/watch?v=MJ_4YkekV9A&playnext=1&list=PL64B010A8289...

Myös tämä saattaa kiinnostaa samasta aiheesta "G. Edward Griffen: A world without cancer (full movie)": http://www.youtube.com/watch?v=R3NNLs8llAY

G.Edward Griffin luennoi myös näistä aiheista (ottakaa ken haluaa): Federal Reserve, Individualism vs. Collectivism, Chemtrails ym.

JiiTL

"Kuinka kukaan järkevä ihminen"

Kukaan järkevä ihminen ei yritä itsestään poistumista.

Itsestään voi kyllä poistaa yhtä jos toistakin. Tämä voi todentaa mm. WC-käynnillä.

Järkevää ei myöskään ole 'uskominen', vaan 'harkinta', kokemuksen tai väitteen ja sen totuusehtojen pohdinta. Lyhyesti: vain järjen käyttö on järkevää, voisi sanoa ellei tuo olisi tautologia.

Suorastaan järjetöntä on sanoa 'uskovansa aistejaan'.

Ensinnäkään aistit eivät kerro mitään (eivät esitä väitteitä); toisekseen, vain niiden avulla luotu luonto- tai maailmakokemus on aistielinten vajavaisuuden takia väistämättä viallinen (epätäydellinen).

Turtunut

Jostain syystä luettuani tuon kommenttisi päässäni alkoi soimaan tuo tuttu luritus radiosta.
"Hei hei mutsi mä en oo syöny mun lääkkeitä" ;)

Kyllähän noita "pystyviä" ihmisiä on tutkittu ja joka kerta on osoittautunut että ovat olleet täyttä potaskaa.

Matti O Koskela

.. kaksi kertaa kokeneena. Kummallakin kerralla lääkärit totesivat fyysisen kuolemani olleen todellisen.
"Yleensä kokemuksia tapahtuu, kun ihminen on esimerkiksi nukutettuna."

Ei tapahdu. Ruumiista irtaantuminen tapahtuu vain silloin, kun fyysinen ruumis on jo tiltissä=kuollut. Näissä rajatiloissa sen ylitys ei aina onnistu lopullisesti, viime hetkellä onnistuneen elvytyksen takia.

"että ruumiista irtautuminen ei ole hengellinen eikä paranormaali kokemus vaan kyse on siitä, että ihmisen aivot menevät ikään kuin hämilleen."

Näillä tutkijoilla itsellään lienevät aivonsa oleen hämillään juttujensa perusteella. Ihminen kun ei TIEDÄ omalla maallisella järjellään ja mielellään tuonpuoleisesta yhtikäs mitään. Toisesta ulottuvuuden tasosta ei ole ihmismielellä mitään mieltä tutkia sitä. Sen tietävät fiksuimmat tiedemiehet ja tyytyvät vain uskomaan asiaan.

Se sielun koti, jota aina näissä uutisissa pyritään tieteellisesti tutkimaan ei mittaamalla selviä. Sitä rajaa kun ei ihminen tomumajassaan ja sen softan eli mielen avulla ylitä elämässään. Elämä kun rajoittuu fyysisen kehon ja mielen syntymään ja kuolemaan, vain se 'minä itse', sielu ylittää sen rajan. Tullen, mennen ja palatessa, jälleensyntymis (reinkarnaatio) uskomuksen mukaan. Em oppihan kiellettiin keskiaikaisessa piispainkokouksen toimesta.
Siinä tiede jää mittalaitteineen vain rajalle ruikuttamaan.

Itämaiset mystikot meditaationsa avulla ylittävät rajan ja hallitsevat kokemuksen, valaistumisen. Sielun, hengen sijainti ihmisen maallisissa tajunnan tiloissa on kerrottu sijaitsevan tajunnan, unen, syvän unen ja sen takaisessa tiedottomuudessa.

Enkeleitä, onko heitä? Nykynen pinnallinen ihminen, skeptikko, tiedemies, älä näe vaivaa kiusaamalla mieltäsi asialla liian isoon ääneen.

Mikko Lehtovirta

..että täällä länkyttää taas joukko paremmintietäjiä, joilla ei ole mutua kummempaa käsitystä asiasta: ei Telegraphin jutusta, ei alkuperäisestä tutkimuksesta, tutkijasta, tutkimusmenetelmästä saati viitekehyksestä johon se liittyy.

Tieteellisten tutkimusten esittäminen tavalliselle taivastelijalle johtaa aina samaan intomieliseen ivamekkalointiin. Ei ole ihme, että "Maa on Pannukakku" -kerho elää ja voi hyvin.

Huutakaa lisää :)

Mahatma_Gandhi

Ei ainakaan vielä. Ehkä ne ihmiset, jotka uskovat ja luottavat THL:n ihmisiin, uskovat myös muuta valtavirtalääketiedettä tai valtavirtatiedettä. Ei kuitenkaan toisinpäin välttämättä.

Eihän tiede tunnusta edes ilmaisen energian mahdollisuutta. Siis sitä, että jostain aparaatista saataisiin enemmän energiaa, kuin mitä siihen laitetaan. Se joka uskoo nykyisiin fysiikan lakeihin, on niiden orja eikä näe pitemmälle.

Jos haluaa vähän raottaa mieltään ilmaisesta energiasta ja varsinkin puhtaasta sellaisesta, niin katsokaapa YouTubesta ainakin nämä kaksi videota ja kertokaa, että taas huijataan ihmisiä. Kysymys on magneettimoottorista, joka tuottaa puhdasta energiaa ilmaiseksi niin kauan, kuin neodymkestomagneeteissa riittää potkua, eli noin 400 vuotta, ellei enemmänkin. Eli tässä pari linkkiä ja skepsiksen pojat tarkkana, ettei taas vedätetä tietoyhteiskunnan uhreja. Huom! Siellä YouTubessa on paljon kaikkea magneettimoottoriviritystä, jotka eivät toimi, mutta on siellä pieni osa sellaisia, jotka toimii. Ensimmäinen: http://www.youtube.com/watch?v=Q0DRY7VsL-8
Tuo eka ei ole vielä moottori, mutta siitä näkee perusperiaatteen. Toinen: http://www.youtube.com/watch?v=epLOEaoPMFU Tuohonkin voi aina sanoa, että kyseessä on huijaus, mutta satunpa tietämään, että esim.ABB tutkii juurikin tuota magneettimoottori-ideaa.

Jos nälkää vielä jäi, niin tässä on aika paukku! Hyvä 1,5 tunnin luento, joka on erittäin selkeä, informatiivinen ja MIELTÄ avartava. Tässä: http://www.youtube.com/watch?v=26u26Dlo0X4

"You must be the change you wish to see in the world."-minä

Peace and love.

salakankee

yllättäen joku ihan oikea guru. Joka jotakin oikeasti ymmärtäisi eikä joutavia pärättäisi! On sellainen henki olemassa? Tule ja anna!
Mistä näitä "guruja" ilmaantuu silti jos jonkinmoisille palstoille eri lehtiin!? Voisin haastaa heidät jokaisen! Heillä ei ole sitä sanomaa jota haen! He luulevat kaikenlaista! Sarasvuo nuolee haavojaan. Ei ollut se kanadalainen kilvoituksen lähde se mikä oli totta! Ettekö oivalla? Totuuden etsintä on HUMPUUKIA!
Kuka ostaa konsultointia enää. Jos olisin pelle, sanoisin, ostakaa multa!

Mahatma_Gandhi

Eihän noista sun kommenteista saa kukaan mitään tolkkua. Yritä edes kirjoittaa ilman kirjoitusvirheitä.

Totuus löytyy mielikuvituksesta. Uskotko omaa mieltäsi vai et? Jos et niin silloin etsintä jatkuu.

Jos on liikaa melua päässä, niin ei hyvä.

Tyyneyttä ja rauhaa sinullekin.

Stellaangela

Olet M_G aivan oikeassa sanoessasi, että kukaan sellainen, joka aidosti osaa irtautua kehostaan ei TODELLAKAAN alkaisi pelleksi ja ryhtyisi noiden skeptikkojen koe-eläimeksi. Olen jo lapsesta saakka omannut tuon kyvyn... myös sisarukseni hallitsee sen. Minua on todistajan läsnäollessa jopa pyydetty jenkkeihin remote view-kokeisiinkin. Tuollaiset nollatutkimukset ovat pelkkää huuhaata. Rauni-Leena on oikeassa monen asian suhteen (valitettavasti). USA:n tiedustelupalvelu käyttää menetelmää täysillä omiin hankkeisiinsa ja täällä vaan ääliöt keskustelevat siitä onko moinen mahdollista... herätkää pahvit!

Mahatma_Gandhi

Minua kiinnostaisi tietää olisiko jotain tiettyä metodia, jota voisi harjoitella kyseisen ilmiön aikaansaamiseksi? Ihan siis jotain simppeliä, niinkuin vuoteessa makaaminen, rauhoittuminen, mielen tyhjentäminen ja lopuksi jotain jotta uskaltaa ottaa sen viimeisen askeleen?

Onko kyse pitkälti siitä, että meidän mieli on liian pelokas ja voimakas pitämään meidät ruumiissa ja näinollen lopullinen irtautuminen olisi sen takia hyvin vaikeaa?

Kerran koin melkein pääseväni irti, mutta kai minua pelotti sitten liikaa ja ikäänkuin käännyin takaisin ja silloin momentumi katosi. Olin vuoteessani selällään, rauhoitin mieleni kaikista ajatuksista, huomasin kun ensin pulssini hidastui ja kehoni alkoi tuntea kylmyyttä. Tein sitä jonkin aikaa, kunnes aloin päästä ehkä rajalle ja silloin pulssini alkoi kiihtyä, enkä näin ollen päässyt tavallaan loppuun saakka.

Pitääkö vain harjoitella lisää ja unohtaa tosiaan kaikki pelko? Olisiko vinkkejä.

Kiitos oikein paljon. Namaste.

Stellaangela

Kaikenlaiset menetelmät ja tekniikat ovat mielestäni vaarallisia, koska yleensä ihminen on todella avuton astuessaan tuntemattomille alueille. Onneksi Sinulla oli pelko suojanasi. Itse olen sikäli onnellisessa asemassa, että olin viaton lapsi vailla pelkoa silloin, kun aloin kokemaan näitä asioita. Hyvin pian sainkin kontaktin jonkinlaisiin "oppaisiin" ja "ystäviin", jotka ovat opettaneet minua liikkumaan muilla tasoilla. USA:ssa todellakin koulutetaan lahjakkaita henkilöitä kaukokatsojiksi. Tästä kertoo kirja: David Moorehouse-Selvänäköinen soturi. Kirja on kirjoitettu jo -90 luvulla. Se on siis jo divarikamaa. Suurin ongelma heidän kaukokatsojillaan on se, että he kykenevät liikkumaan sangen suppeilla alueilla ja jossain vaiheessa heillä saattaa olla vaarana psykoosi, koska kaukokatsojat toimivat hyvin kaavamaisesti eivätkä he voi olla yhteydessä positiivisiin valon hierarkioihin.
Neuvoni, Sinulle Mahatma on se, että silloin, kun oppilas on (oikeasti) valmis opettaja seisoo jo vierelläsi.

Stellaangela

Se, mikä tänään tuntuu huuhaalta voi hyvinkin olla tulevaisuudessa tiedettä. Eikö tieteen pidä kehittyä eikä jäädä paikoilleen toistamaan luutuneita asenteita? Joskus muinoin korkein totuus väitti, että maapallo on litteä. Jos joku toisin väitti pääsi hengestään. Nykyään vastoin "yleistä ja hyväksyttyä" kantaa väittävät ihmiset leimataan joko hulluiksi tai sitten tyhmiksi.