Kaupallinen yhteistyö

Tekoälyn käytön mahdollisuudet viranomaistoiminnassa ovat teknologisen kehityksen näkökulmasta rajattomat. Päätös siitä, mihin tekoälyä käytämme ja mitä tietoja sille annamme, on meidän ihmisten. Tekoälyasetus AI Act kertoo, millaisia valintoja olemme EU-tasolla tehneet.

Kasvojentunnistusta ja valvontaa julkisilla paikoilla. Ihmisten profilointia ja henkilökohtaisten tietojen analysointia. Autonomisia, itse päätöksiä tekeviä viranomaisjärjestelmiä.

Tekoälyn käytön pahimmat skenaariot kuulostavat suomalaiseen korvaan utopistiselta painajaiselta. Kaikkialla maailmassa ne eivät kuitenkaan valitettavasti ole kaukana todellisuudesta.

EU:n AI Act eli tekoälyasetus asettaa Euroopassa raamit tekoälyn käytölle niin yleisesti kuin viranomaisten toiminnassa. Samalla täytyy hyväksyä, että asetus rajaa tekoälyn käyttöä monessa asiassa, emmekä siksi voi valjastaa tekoälyn koko potentiaalia viranomaiskäyttöön. Tähän on monta hyvää syytä.

Kauhuskenaariot kaappiin – ainakin EU-tasolla

Tekoälyasetuksen ytimessä on varmistaa tekoälyn oikeudenmukainen ja läpinäkyvä käyttö. Se luokittelee tekoälyjärjestelmät riskin mukaan neljään kategoriaan: vähäinen, minimaalinen, korkea ja erittäin korkea riski.

Mitä korkeampi riski on, sitä tiukemmat säännöt ja rajoitteet asetus toiminnalle asettaa. Erittäin korkean riskin järjestelmiä voi olla jopa kiellettyä käyttää.

Asetus kieltää esimerkiksi rikollista käyttäytymistä ennakoivan profiloimisen. Tom Cruisen tähdittämän Minority Report -elokuvan skenaario, jossa pidätetään rikollisia ennen kuin he tekevät rikoksen, ei siis ole EU:ssa mahdollinen tekoälyasetuksen ansiosta.

Yksi surullisimmista dystopioista on se, että viranomainen käyttäisi tekoälyä kaikkivoipaisena kenttätoiminnan tukijana, jonka päätöksiä ei kyseenalaistettaisi. Onneksi asetuksessa korostetaan myös ihmisten kouluttamisen ja tekoälyn toimintalogiikan oppimisen tärkeyttä. Kyseenalaistaminen onkin ennen kaikkea ihmisten vastuulla: meidän on opittava ja luotava organisaatioissamme kulttuuri, jossa tekoälyä kyseenalaistetaan.

Samaan aikaa tekoälyä pitää osata tulevaisuudessa myös käyttää. Tällä hetkellä teknologian lisääminen aikakriittiseen viranomaistoimintaan ei heti nopeuta mitään. Vaatii aikaa ja harjoittelua, että totumme käyttämään tekoälyä arjessamme. Vasta sen jälkeen jotkin osat työstä voivat tehostua.

Ennemmin kompromissi tekoälyn käytössä kuin uhraus yksilönsuojassa

Tekoäly on sitä tehokkaampi, mitä laadukkaampaa dataa sillä on käytössään. Jos tekoälyllä olisi pääsy kaikkeen mahdolliseen tietoon, viranomainen voisi hyödyntää sitä työssään paljon tämänhetkistä laajemmin. Yksilönsuoja eli oikeutemme yksityisyyteen ja omien tietojemme hallintaan kuitenkin vaarantuisi pahasti – ja tätä tekoälyasetus ei salli.

Tekoäly ei siis esimerkiksi pääse yhdistelemään eri viranomaisten hallussa olevia tietoja ihmisistä tai maustamaan niitä julkisesti löytyvillä tiedoilla, kuten somejulkaisuillamme. Voimme huokaista helpotuksesta, sillä kaikkea tietoa emme halua tekoälylle antaa.

Tekoäly voi myös vääristää päätöksentekoa, sillä se kuvaa vain yhdenlaista todellisuutta. Kysymys kuuluu, pitäisikö tekoälyn kuvata maailmaa sellaisena kuin se tilastollisesti on vai sellaisena kuin me haluaisimme sen olevan?

Arkiesimerkki löytyy tekoälyn tekemistä kuvista. Kun esimerkiksi pyydät kuvan lääkäristä, rikollisesta tai johtajasta, tekoäly valitsee hänen sukupuolensa, ihonvärinsä ja muut piirteensä. Millaiseksi tekoälyn tulisi hänet kuvata?  Tekoäly tekee puolestamme valintoja, ja meillä on vastuu tarkastella näitä valintoja kriittisesti ja arvojemme mukaisesti.

Vastuu on aina viranomaisella

Tekoälyjärjestelmä ei voi vastata omista päätöksistään. Mutta kenelle vastuu väistämättömistä virheistä lankeaa? Viranomaistoiminnassa vastaus on yksiselitteinen. Viranomainen tekee aina omassa toiminnassaan päätöksen ja myös vastaa siitä. Virkavastuu on Suomessa vahva. Se voi myös vaikuttaa siihen, kuinka paljon tekoälyyn uskalletaan nojata.

Jotta tekoälyä otettaisiin ylipäätään käyttöön, siihen täytyy syntyä luottamus. Uskon, että tekoäly tulee kuitenkin väistämättä käyttöön tilanteissa, joissa tietoa on niukasti – silloin on parempi, että viranomainen pääsee liikkeelle edes jostain, esimerkiksi tekoälyn tuottamasta materiaalista.

Tekoälyllä on valtava etulyöntiasema ihmiseen verrattuna siinä, kuinka suuria massoja dataa se pystyy käsittelemän ja seulomaan. On tärkeää saada tämä potentiaali käyttöön myös viranomaisille. Tekoälyasetus antaa erinomaisen selkänojan, jonka päälle voimme suunnitella tekoälyn viranomaiskäyttöä vastuullisesti.

Erillisverkot on valtion omistama yhtiö, jolla on erityinen tehtävä: se tarjoaa viranomaisille ja huoltovarmuustoimijoille turvalliset ja toimintavarmat ICT-palvelut kaikissa olosuhteissa. Ne takaavat sen, että Suomi on maailman turvallisin maa nyt ja tulevaisuudessa.